Julkisen mielipiteen suvereenisuus

Christian Marazzi: Pääoma ja kieli, luku Julkisen mielipiteen suvereenisuus

Jälleen Marazzi painottaa, että joukkotiedotusvälineiden vaikutus ja rooli finanssimarkkinoiden kehityksessä ei ole niiden toimintaa vääristelevä tekijä. Finanssimarkkinoita ja niiden toimintalogiikkaa ei tule ymmärtää irrationaalisena tai epätodellisena, vaan niillä on oma logiikkansa. Finanssimarkkinoiden toiminnan perustana on jäljittelyyn perustuva laumakäyttäytyminen, jota Marazzi kutsuu mimeettiseksi rationaalisuudeksi.

Tämän logiikan kautta muodostuu finanssimarkkinoiden ja ne muodostavan julkisen mielipiteen suvereenisuus: finanssimarkkinoista tulee hallitseva mahti yhteiskunnassa, jonka sisällä sekä valtio että ns. reaalituotanto joutuvat toimimaan. Kuten edellisessä luvussa kuvattiin, muodostuu uudenlainen vallan logiikka, jossa ”julkisen mielipiteen valta määrää yksilöiden kohtaloita. Omien osakkeenomistajan etujensa nimissä palkansaajan (julkisen tai yksityisen sektorin) on irtisanottava itsensä, jos Wall Street sitä vaatii.”

Tämän vallan logiikan ymmärtämiseksi on nimenomaan kyettävä analysoimaan finanssimarkkinoiden toimintaa sen oman rationaalisuuden kautta ja hylättävä ajatus finanssi- ja reaalitalouden perustavasta erosta tai finanssimarkkinoiden perustumisesta ”pelkkään illuusioon” tms. Tarvitaan siis täysin uudenlainen käsitys rahoituskäyttäytymisestä: spekulaatioon perustuvan pörssin toiminta osoittaa selvästi, että uusklassisen taloustieteen oletus rationaalisia valintoja tekevästä, kaiken olennaisen tiedon omaavasta yksilöstä, ei kykene selittämään nykyaikaista taloutta.

Ratkaisevaa ”markkinapsykologian” ymmärtämisen kannalta on, että kenelläkään sijoittajista ei ole tarpeeksi informaatiota, jotta he kykenisivät ennustamaan rahoitusmarkkinoiden kehitystä. Edes suurilla institutionaalisilla sijoittajilla kuten eläkerahastoilla tai investointipankeilla ei ole kovin suurta mahdollisuutta vaikuttaa niin monimutkaisen järjestelmän toimintaan. Sen sijaan rahoitusmarkkinoilla toiminta perustuu jäljittelevään käyttäytymiseen, joka on tulosta kaikkien toimijoiden rakenteellisesta tietovajeesta. ”Osakkeiden lopullinen arvo on tulos ”itseään toteuttavista ennusteista” , ja sillä on vähän tai ei juuri mitään tekemistä osakkeen edustaman todellisen toiminnan taloudellisen arvon kanssa. Sen kommunikoiminen mitä muut pitävät hyvänä sijoitusosakkeena on tärkeämpi kuin se mitä kommunikoidaan”

Tämä käyttäytymistapa, johon spekulaatio muiden toimien ennakointina perustuu, ei siis ole mielivaltaista vääristelyä, vaan se logiikka, jolle koko finanssimarkkinoiden toiminta perustuu. Keskeinen käsite markkinoiden toiminnan ymmärtämisessä on likviditeetti eli osakkeiden rahaksimuutettavuus. Jotta finanssimarkkinoille on mielekästä sijoittaa, täytyy osakkeille olla kullakin hetkellä määritettävissä selkeä hinta, jolla ne ollaan valmiit ostamaan takaisin. Kuitenkin osakkeiden arvo perustuu rahoitusmarkkinoiden toimijoiden arvioihin osakkeen edustaman toiminnan tulevasta tuotosta. Jotta hinta voitaisiin määrittää eli likviditeetti taata, täytyy eri subjektiiviset arviot muuntaa ”objektiiviseksi” jaetuksi arvoksi. Se yhteiskunnallinen rakenne, joka tekee tällaisen viitearvion tuottamisen mahdolliseksi, on markkinat. Markkinat muodostavat yksittäisten sijoittajien arvioista ”yleisen mielipiteen” eli konsensusarvion, josta tulee normi sille, millä hinnalla osakkeita ollaan valmiita ostamaan ja myymään. Tämä konsensus ja luottamus sen jatkuvuuteen takaavat osakkeiden likviditeetin.

Nimenomaan tästä syystä spekulaatio eli osakkeiden hinnan tulevalla kehityksellä keinottelu, on rationaalista toimintaa. Voittoja voi tehdä vain kykenemällä ennakoimaan sitä, miten muut sijoittajat reagoivat eri informaatioon. Juuri sen vuoksi kenelläkään ei myöskään ole ehdotonta valtaa vaikuttaa markkinoiden kehitykseen, vaikka eri toimijoiden tuottaman informaation painoarvo toki vaihtelee. Olennaista on siis, miten muut reagoivat informaatioon, ei se, vastaako informaatio todellisuutta. Marazzi vetää yhteen: ”Rahoitusmarkkinoilla spekulatiivinen käyttäytyminen on rationaalista, koska markkinat ovat itseensä viittaavia. Hinnat ovat kollektiivisen mielipiteen toiminnan ilmaus, yksittäinen sijoittaja ei reagoi informaatioon vaan siihen, miten uskoo muiden sijoittajien toimivan suhteessa tähän informaatioon. Tästä seuraa, että pörssissä noteerattujen osakkeiden arvot viittaavat itseensä eivätkä niiden perustana olevaan taloudelliseen arvoon.”